17.9.2011 Päivittelyä
Blogi on elänyt hiljais-eloa, kiitos muutosten omassa elämässä sekä pienoisen agility-masennuksen: tajusin että Nadan kanssa tavoitteelliset haaveet voi oikeasti heittää romukoppaan. Kaiken ajan ja vaivan jälkeen edistyminen on ollut masentavan hidasta. Jatkamme toki treenaamista ja toivon mukaan pääsemme ensi vuoteen mennessä jo kisaamaankin, mutta hetken ajaksi meni maku koko treenaamisesta. Odotan vaan kuin kuuta nousevaa sitä päivää että saan sen “oman harrastuskoiran”. Hyvä uutinen on se että Murun juoksut alkoivat pari päivää sitten eli nyt vaan odotellaan tärppejä ja toivotaan että astutus sujuu vaivattomasti!
HSKH:n treeneissä olemme päässeet käymään ehkä huimat kolme kertaa: välissä ollut kouluttajan lomia, omaa lomaa sekä rutkasti sadepäiviä…se niistä treeneistä siis (masentavaa). Onneksi pääsimme syyskuun alussa aloittamaan Sinin vetämät sisähallitreenit Agimestassa, treenivuoro on joka perjantai klo 21 eteenpäin niin myöhään kuin jaksaa treenata. Sini kouluttaa ryhmää joka toinen perjantai 1,5h ajan ja joka toinen kerta treenaamme kotiläksyjä jne.
Ensimmäinen treenikerta meni Sinin käydessä läpi teoriaa, muut neljä koirakkoa ryhmässä eivät ole olleet Sinin koulutettavana aiemmin. Toisella kerralla oli vapaatreenikerta, treenasimme suoria targetilla. Päissä u-putket ja putkien päiden väleissä kaksi hyppyä. Nada jännitti vielä hieman uutta hallia ja sen ääniä ja hajuja. Varsinkin targettia kohden hypätessä Nada liioitteli hyppyjä todella paljon, ponnisti aaaivan liian aikaseen ja aaaivan liian korkealle. Otin kuviota myös Todan ja Kiwan kanssa, jotka molemmat menivät innokkaasti ja lujaa.
16.9 oli kolmannet treenit, Sini koulutti. Otimme suoria targetilla. Nadalta jätettiin rimat pois hypyistä koska hyppääminen tuntui taas niin vaivalloiselta. Nadalla oli selvästi innokas ja positiivinen fiilis ja uuden hallin jännitys alkoi häipymään. Mietin että ensi kerralla voisin käyttää Nadalla kahta rimaa ristissä. Muistelin että viime talvena tämä auttoi hyppäämistä.
Ensi kerralle saimme kotiläksyksi “kun käsi vaihtuu, suunta vaihtuu”-harjoituksia. Tätä olemmekin Nadan kanssa kuivaharjoitelleet paljon, joten hauska nähdä miten homma toimii kun lisätään kuvioon esteet.
Lopussa en voinut vastustaa kiusausta kokeilla kuuden kepin suoraa sarjaa. Tarkoitushan oli treenata kepit kuntoon loman aikana mutta Luonto-äiti päätti toisin, kiitos runsaiden sateiden emme treenanneet keppejä KERTAAKAAN. Noh, nyt lähetin Nadan kepeille, ja yllätys yllätys: Nada teki kepit Täydellisesti! Ilman taakse vilkuilua! Mieletöntä! Meillä on sittenkin toivoa!!
Todan kutinat vaan jatkuu, kävimme Saijonmaa-Koulumiehellä pari viikkoa sitten, saimme hiivalääkityksen. Ekan viikon antamisen jälkeen en huomannut mitään muutosta. Puolikasta kortisoonia olen antanut n. 2-4 päivän välein joten ainakin se väli ollaan saatu pidemmäksi. Toda kävi myös Weterin refleksologian kurssilla harjoituspotilaana. Siellä kurssin vetäjät olivat sitä mieltä että kyseessä on jonkinlainen häiriö aivojen sähkövirroissa tjs. Itse olen myös miettinyt että koska kutinat ovat pääasiassa kasvojen alueella ja etenkin silmien ympärillä niin voisiko kutinat liittyä jotenkin jonkinlaiseen hermoärsytykseen? Noh siellä siis suositeltiin refleksologisia hoitoja ja homeopatialla hoitoa. Ajattelinkin että täytyisi varmaan vielä kerran kokeilla homeopatiaa. Kunhan saan oman elämän taas järjestykseen, eli siis asunnon alle niin sitten käydään tuumasta toimeen.













